Varoittavat esimerkit

5. Vaikka jo kerran olette saaneet tietää kaiken, tahdon kuitenkin muistuttaa teitä siitä, että Herra, joka oli pelastanut kansan Egyptistä, toisella kertaa hukutti ne, jotka eivät uskoneet; 

6. ja että hän ne enkelit, jotka eivät säilyttäneet valta-asemaansa, vaan jättivät oman asumuksensa, pani pimeyteen iankaikkisissa kahleissa säilytettäviksi suuren päivän tuomioon; 

7. samoin kuin Sodoma ja Gomorra ja niiden ympärillä olevat kaupungit, jotka samalla tavalla kuin nekin harjoittivat haureutta ja eksyivät luonnottomiin lihanhimoihin, ovat varoittavana esimerkkinä, kärsiessään iankaikkisen tulen rangaistusta.

(Novum jae jakeelta etenevä kommentaari: Juud. 1:5-7)

5. Nyt seuraa kolme hyvin voimakasta esimerkkiä: Israelin epäusko ja lankeemus, enkelien lankeemus ja Sodoman ja Gomorran synti (jj. 5-7). Juudas tietää lukijoiden tuntevan nämä tapaukset, ja hän vain muistuttaa niistä. Henkilöt, jotka nyt yrittivät tuhota seurakuntaa, eivät pitäneet itseään sen vihollisina. He olivat sen sijaan mielestään päässeet pitemmälle kuin tavalliset kristityt ja pitivät itseään eräänlaisena hengellisenä valiojoukkona. Mutta vaikka joku olisikin saanut suuria etuoikeuksia, kuten Israel, hänen on mahdollista langeta. Israel oli kokenut vapautuksen ja Jumalan johdatuksen ja saapunut lupausten maan rajalle. Silloinen sukupolvi ei kuitenkaan päässyt luvattuun maahan jumalattomuutensa ja epäuskonsa tähden. Vrt. 4 Moos 13 ja 14.

6. Toinen esimerkki koskee enkeleitä, jotka lankesivat ylpeytensä ja kapinallisuutensa tähden. He eivät halunneet totella Jumalaa. Lusifer näyttää olleen heidän viettelijänsä (Jes 14:12 ss.). Varoitus on selvä: Kun he lankesivat, heidät tuomittiin ja he saivat rangaistuksen. "Iankaikkiset kahleet" eivät ole fyysisiä, vaan rajoituksia, jotka Jumala kaikkivaltiudessaan määräsi heille. Ne estävät heidän pääsynsä kirkkauden alueelle. Vrt. 2 Piet 2:4.

7. Kolmas esimerkki puhuu »lakeuden» kaupungeista. Nämä olivat Sodoma ja Gomorra, Adma ja Seboim (5 Moos 29:23; Hoos 11:8). Lakeudella oli viisi kaupunkia, mutta Sooar ei tuhoutunut. Juudas ei mainitse Lootia, joka pelastui, vaan kiinnittää huomion kokonaan jumalalliseen tuomioon, vrt. 2 Piet 2:6. Tämän rangaistuksen seuraus oli nähtävissä. Kuolleen meren alue oli kerran ollut hedelmällinen ja kukoistava, ja juuri siksi Loot olikin valinnut sen itselleen (1 Moos 13:10 s.). Nyt se oli vain autiota suolamaata.